Neljän Tuulen historiaa

Pirkko Kärnä, Kari Fagerholm

"On tullut aika kutsua koolle ihmisiä neljältä ilmansuunnalta ja koota yhteen alkuperäiskansojen ja muiden kulttuurien edustajia voidaksemme käyttää hyväksi vanhaa tietoa ja viisautta, löytääksemme uusia ratkaisuja alkuperäiskansojen elämänkatsomuksista, myyteistä ja ennustuksista sekä kehittääksemme tähän aikaan sopivia selviytymisen strategioita ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuudelle."

Ensimmäinen Four Winds -tapahtuma järjestettiin 31.8-2.9.1996 Helsingissä ja Espoon Nuuksiossa. Järjestäjänä toimi Teemu Kassilan johtama työryhmä. Vieraina olivat zimbabwelainen Michael Mutezo ja Juli Ojala, blackfoot-jälkeläinen ja Amerikan intiaanikansojen sanansaattaja Charles Lawrence ja cree Ernest Sundown Yhdysvalloista, chipcha Chia Zipa Kolumbiasta, Kärt Summatavet, Henrik Relve, Riina Laur ja Triinu Somermaa Virosta, Matthis Pentha ja Inger Elin Utsi Norjan Saamesta sekä Johannes Setälä ja Heikki Ahonala Suomesta.

Yhteistyökumppaneita oli useita: Intiaaniyhdistys, Suomen rauhankasvatusinstituutti, Pand-taiteilijat rauhan puolesta ja Rauhan puolesta ry. Tapahtuman alkuperäinen idea oli kunnioittaa edesmenneen hopi-isoäiti Carolyn Tawangyaman pitkää ja väsymätöntä elämäntyötä. Isoäiti Carolynin sanoin: "Pieni ryhmä ihmisiä, jotka ylittävät itsensä, tulevat yhdistämään ennustukset ja tuovat yhtenäisyyden takaisin kaikille ihmisille." Carolyn työskenteli eri puolilla maailmaa rauhan ja henkisen tietoisuuden kasvun puolesta.

Ensimmäisen seminaaripäivän lopuksi kokoontui "Rumpujen Yöhön" Käpylän Taivaskalliolle satoja ihmisiä. Taiteilija ja shamaani Johannes Setälä sai alkuperäiskansojen edustajilta Pohjoisen tulenvartijan ja perinteenkantajan tehtävän. Seuraava päivä vietettiin Nuuksion kansallispuistossa tutustuen vieraiden edustamiin eri perinteisiin.

"Together with all nations we protect both land and life and hold the world in balance."

"Yhdessä kaikkien ihmisten kanssa suojelemme maata ja elämää ja pidämme maailmaa tasapainossa."

Keväällä 1997 Four Winds tuki ry:n perustamiskirjan allekirjoitti seitsemäntoista ihmistä. Elokuussa Saarijärven kivikautiseen kylään saapui kutsuttuina lännen edustajina seneca-isoäiti Sarah Smith Kanadasta, Charles Lawrence ja lakota Sharon Salter-Balfour Pohjois-Amerikasta. Dalai Laman lähettiläinä tulivat Yeshi Phuntsok ja Sonam Tamang Himalajalta. Tuvasta saapuivat shamaanit Urana Mongush ja Nadja Li ja Suomesta olivat mukana Johannes Setälä ja saame Elina Helander. Suomenlinnassa oli avoin yleisötapahtuma konsertteineen.

Elokuun alussa 1998 Four Winds -leiri nousi viiden päivän ajaksi Kuikkajärven rannalle Kuhmoon. Guatemalan eli eteläisten maya-heimojen edustajana tapahtumaan osallistui Mayojen Vanhimpain Neuvoston jäsen Don Chuck. Muina teemoina jatkettiin mm. afrikkalaiseen, tiibetiläiseen ja saamelaiseen perinteeseen perehtymistä.
Mousse Ndiaye johdatteli meitä Senegalin Griot-heimon perinteisiin ja hänen perheensä naiset esittivät suvun afrikkalaista tanssia kauniin sinisissä juhlapuvuissaan. Ryhmä kansainvälisiä Sufi-tanssijoita esittivät pyhän pyörimismeditaation Zahiran johdolla. Elie Noël perehdytti meitä haitilaiseen vévé-maalaukseen ja rummutusperinteeseen. Tiibetin buddhalaisuutta edusti Tenzin Dhondup. Kuhmossa toteutettiin myös Timo Heikkilän ja Tapani Hietalahden kalevalaisesta perinteestä ammentava rituaalinäytelmä "Kipukivi" ja rakennettiin ensimmäinen Neljän Tuulen majasauna.

Vuonna 1999 Inarissa ilmansuuntana oli pohjoinen, jota joissakin traditioissa pidetään hengen kotina. Iso tiipii pystytettiin Muddusjärven rannalle. "Pohjoinen tuuli karaisee ja opettaa tulemaan toimeen sillä vähällä mikä kylmän alta jää henkiin." Vieraina olivat Saamenmaalta Pekka Aikio, Pekka Fofanoff ja osallistujia Norjan Saamesta. Mousse Ndiaye ja Elie Noël olivat jälleen mukana. Pohjois-Amerikasta saapuivat cherokee Rainbow Medicine Walker ja monivuotinen seremoniamestarimme Charles Lawrence. Elokuvantekijät Siperian nenetsi Anastasia Lapsui ja hänen aviomiehensä Markku Lehmuskallio olivat myös vieraina. Suomea edusti kehtolauluperinteen kantaja Irma Mäki. Tapahtumamme teemana oli "Ääni ja hiljaisuus". Tätä ilmensi myös "Laulun nouto tunturista" -rituaali.

Eri ilmansuuntien tuulet olivat soineet, ulvoneet ja hiljentyneet, ja nyt oli aika kääntyä Neljän Tuulen yhtymäkohtaan, keskukseen. Pyörremyrskyn keskustassa on tyven kohta, voiman ytimessä on humiseva hiljaisuus - läsnäolo, suvaitsevuus ja tila. Vuonna 2000 kokoonnuttiin Pielisen saareen Kolin kansallismaisemaan viettämään kesäkuun valkeita öitä. Tällä kertaa ei kutsuttu vieraita ulkomailta, mutta ystäviä saapui Hollannista ja Amerikasta. Me suomalaiset halusimme puhdistaa kollektiivista karmaamme ja kohdata samalla oman henkilökohtaisen haavamme. Teimme rituaalikulkueen ikiaikaisella voimapaikalla. Kiersimme Pahan Kolin, Akka Kolin, Ukko Kolin ja Pikku Kolin. Halkeama ikikalliossa oli Väinämöisen polven haava. Pyrimme vanhan ja uuden kohtaamisen kautta parantamaan tuon haavan. Kuilu katkenneeseen traditioon arpeutuisi. Samalla saatoimme hoitaa oman sielumme haavaa ja löytää keskustasta oman rauhamme.

Four Winds -tapahtumien neljän ilmansuunnan kierros ja kohtaaminen keskustassa oli näin toteutunut. Takana oli viisi isoa kesätapahtumaa. Marraskuussa 2000 kokoonnuttiin vielä Alpo Jaakolan taiteilijakotiin Loimaalle puhaltamaan yhteen hiileen. Vieraina olivat Marinmaalta luonnonuskonnon pappi Jevgeni Chaskin sekä parantaja Iraida Sergeyeva. Suomensimme yhdistyksemme nimen Neljäksi Tuuleksi.

"Kohdatessaan tuulet ilmentävät vuorovaikutusta ja ykseyttä. Tämä ykseys lähentää elämän eri puolia kuten nykyaikaa ja alkuperäiskansojen perinnettä, tiedettä ja henkisiä liikkeitä sekä eri sukupupolia, ikäryhmiä ja rotuja toisiinsa". Näin luki vuoden 2002 leirikutsussa. Kokoonnuimme Saarijärvellä valtion entisellä metsäkämpällä paljaaksi hakatun metsän ja Pyhä-Häkin ikimetsän välissä. Tapahtuman henkiset, sosiaaliset ja taiteelliset kokemukset olivat voimakkaita. Vieraina oli El Hadji ja ryhmä rummunsoittajia Senegalista sekä ryhmä Australian aboriginaaleja heimon vanhimman "Uncle" Maxin johdolla. Myös ryhmä Siperiasta saapuneita venäläisiä ja virolaisia esiintyivät rumpuseremonioillaan. Suomalainen työryhmä esitti kollektiivisen seremonianäytelmän "Maailmanrumpu". Yhteinen retki kansallispuistoon oli vaikuttava kokemus.

Neljän Tuulen yhdistyksen historiaa on tässä tarkasteltu etupäässä vuotuisten kesätapahtumien kautta. Historiaa voi katsoa myös puheenjohtajakausien avulla. Vuodet 1996-99 puheenjohtajana toimi Eeva Jäntti. Noina vuosina tutustuttiin vieraisiin kulttuureihin ja niiden edustajiin. Tapahtumissa oli paljon ulkomaisia vieraita. Seremoniamestarina toimi Charles Lawrence. Monet "vanhat" tekijät astuivat syrjään uuden vuosituhannen koittaessa kokiessaan, että Four Winds oli ehkä tehnyt tehtävänsä kun neljä ilmansuuntaa oli nyt kuljettu läpi. Noiden vuosien voimahahmoja olivat mm. Pekka Niemi, Tuija Vepsäläinen sekä vieraitten puheita tulkannut Marjukka Englund. Virppi Venellin puheenjohtajakausi oli vuosina 2000-2001. Vieraita kutsuttiin vähemmän ja keskityttiin enemmän suomalaiseen perinteeseen. Vuona 2002 Teemu Kassila toteutti puheenjohtajana unelmansa Australian aboriginaalien vierailusta Suomeen. Vuodet 2003-2004 ovat olleet Pirkko Kärnän puheenjohtajuutta, jne.

Neljän Tuulen tapahtumat ovat toteutuneet suurelta osin talkoovoimin. Ne ovat vaatineet monilta ihmisiltä uhrauksia ja ilmaisia työtunteja, ja myös hyvin monenlaisia taitoja. Työn tekijöitä on tarvittu yhdistyksen hallituksessa, tiipiin rakentamisessa, ison rummun kuljettamisessa, ruuanlaitossa, siivoamisessa, tulentekemisessä, isännöinnissä ja emännöinnissä jne. Tässä muutamia avainhenkilöitä vuosien varrelta jo esiteltyjen lisäksi: Teuvo Mecklin eli Parta - alusta saakka mukana ollut vanha viisas saunatonttu jonka muisti ulottuu pidemmälle kuin muiden. Kuuakka-yhtye eli Lea Kömi, Virppi Venell ja Eero Peltonen. He ovat yhdessä ja erikseen tuoneet Neljän Tuulen tapahtumiin laulua, soittoa ja rituaaleja. Mirja Noland, Tarja Asukas, Risto Yrjänä Laakso, Terttu Ollila, Stina Malm, Simo Sulva, Sade, Hanni, Hans ja paljon muita. Puhumattakaan sadoista tapahtumiin osallistuneista ja muuten mukana olleista! Tällainen lyhyt historiikki kertoo asioista vain pääpiirteet, eikä millään tavoita kohtaamisten rikkautta.

Miten kauan tuulet puhaltavat? Niin kauan kuin annamme niitten vapaasti liikkua sinne missä niitä tarvitaan - pakottamatta ja iloisesti, ei velvollisuudentunnosta eikä vallanhalusta, vaan yhteistyössä ihmistä ja luontoa kunnioittaen.