2003

Luovuuden lähdeillä

Neljä Tuulta kokoontui vuonna 2003 helteisessä heinäkuussa 17.-20.7 Hattarin lomakylässä Pyhtäällä otsikolla Vesi - luovuuden lähteillä. Olimme aloittaneet uuden kierron. Aikaisemmin isoja tapahtumia oli järjestetty seitsemänä vuonna, jolloin vierainamme oli alkuperäiskansojen edustajia eri ilmansuunnista. Katsoimme nyt toimivamme Neljän Tuulen keskustassa, joka symbolisoi eri suunnista tulevien tuulien vuorovaikutusta. Neljän Tuulen tarkoitus on edistää vuorovaikutusta alkuperäiskansojen luontoa kunnioittavan elämäntavan ja länsimaisen kulttuurin välillä kuin myös tieteen ja erilaisten henkisten aatteiden, eri rotujen, ikäryhmien ja sukupuolten välillä. Näin toimimalla uskomme, että ihminen löytää oman vahvuutensa ja luovuutensa ja tasapainon luonnon ja ihmisten kanssa.

Tänä vuonna emme kutsuneet ulkomaalaisia vieraita, mutta kansainvälisyys ilmeni työpajoissamme ja osallistujissa. Työpajojen toiminta oli suurin rakenteellinen muutos edellisiin tapahtumiin. Veimme ne myös Faces festivaalien Roots-kylään. Valokuvaaja ja tuottaja Virppi Venell organisoi monipuoliset työpajat: maalausta, tanssia, soittoa, laulua, teatteria, rumpujen ja majojen rakentamista, käsitöitä ja yrttien keruuta. Työpajojen vetäjinä toimivat mm. Elie Noël Haitista, Yanic Sutsina Balilta ja iranilaissyntyinen runoilija ja opettaja Kiamars Baghbani. Meillä oli myös vieraita Hollannista, Virosta, Amerikasta ja yllättäen Intiasta. Kansainvälisyys tai naapuruus ilmeni myös paikassamme. Pyhtäätä sanotaan Venäjän Pyhtääksi, koska se liitettiin jo Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjään. Naapurikunta Ruotsinpyhtää taas jäi kuulumaan Ruotsille. Meitä oli suhteellisen pieni porukka ollut valmistelemassa tapahtumaa, mutta toimimme yhteisvastuullisesti ja rennosti ja luontevasti omana itsenämme. Jokainen joutui omalta osaltaan ottamaan vastuuta niin omasta kuin muidenkin hyvinvoinnista. Ja kaikki toimi erinomaisesti. Illanvietoissa järjestyi suurenmoista ohjelmaa luovasti. Ja kun ei ohjelma ei sujunut suunnitelmien mukaan, niin muutettiin äkkiä suunnitelmia ja jopa ilmaistiin mokamme ääneen. Täten olimme inhimillisiä. Meillä järjestäjillä oli joka-aamuinen kokous, joka oli avoin muillekin. Avoimuus oli eräs tavoitteistamme. Loimme koko ajan uutta. Esimerkiksi perjantai-illaksi järjestyi meditatiivinen konsertti, jossa saksalainen Kailash soitti useita alkuperäiskansojen soittimia, muun muassa kristallikulhoja. Niinpä kaikenkaikkiaan meillä oli lauantaipäivänä Neljän Tuulen lähiaikojen osallistujaennätys 123 henkilöä paikan päällä. Heistä lapsia oli toistakymmentä. Neljän Tuulen tapahtuma poikkesi siltäkin osin aiemmista, että osanottajina oli runsaasti lapsia ja koiriakin saapui muutama.

Joustavuus, hyväksyntä ja kuunteleminen ovat tärkeitä hyvälle ilmapiirille sekä ominaisuuksia, joilla voi toimia tuulien keskustassa. Jotta olisimme vakaampia ja syvemmin ankkuroituneita, asettui "Sydänjuuriryhmän" visuaalinen sävellystyöpaja leirin keskustaan energianpitäjäksi ja jatkumoksi, joka toimi koko ajan. Toinen huomaamaton energianpuhdistaja oli seremoniateltassa pidetty pyhä tuli, joka oikein hoidettuna poltti turhat ajatuksemme ja tunteemme. Luennoissa halusimme aina nais- ja miesnäkökulman, siksi nainen ja mies toimivat pareittain. Oli tärkeää, että suvaitsimme kaikenlaiset näkökulmat. Loimme suhteet myös ympäristöömme. Hattarinjärvi oli vilvoittava ja puhdistava paikka. Rukouslehto syntyi läheiseen peikkojen kivikkoon. Teimme retken myös välisaarelle rauhoitusalueelle suuren pyhän metsälehmuksen luo. Munkit olivat aikoinaan käyttäneet saarta kalastamiseen.

Työpajoissa, luennoilla, illanvietoissa ja vapaalla opimme ja nautimme itsestämme ja toisen läsnäolosta. Hattariin syntyi iloinen kevyt energia, jota olimme valmiit levittämään lähiympäristöönkin. Nyt on yhteisöllisyyden aika, toimimisen aika, niin kuin naistutkimusprofessori Kaarina Kailo kertoi luennossaan. Intiaaniperinteessä on tärkeää tuoda viisaus rikastuttamaan koko yhteiskuntaa. Lauantai-iltana lähdimme melkein koko leiri Ruotsinpyhtäälle konsertoimaan. KuuAkan kaksihenkinen esiintyminen oli muuttunut monikymmenpäisen joukon lauluksi, tanssiksi ja soitoksi. Teemana oli elämisen koko kirjo herkkyydestä rajuuteen. Olimme onnistuneet löytämään ja vahvistamaan luovuuttamme ja voimaamme ilman suurempia opettajia kuin itsemme. Menneisyyden viisaus on meissä itsessämme. Kalevalan tarinat ja alkuperäiskansojen perintö ilmentävät sitä, mikä on meissä. Onnistuimme tasapainoilemaan mies- ja naisenergioissa, sillä samanlainen ihmisyys löytyy miehestä ja naisesta, tummasta ja vaaleasta, suomalaisesta ja ruotsalaisesta, lapsesta ja vanhuksesta. Sateenkaari monine väreineen symbolisoi hyvin Neljää Tuulta: sateenkaari, jossa monet värit yhdessä muodostavat valkoisen, ykseyden. Tihkuiko tavoitteemme muillekin ja mitä muuta meille järjestäjille tuntematonta syntyi?

Loimme yhteisöllisyyttä, joka synnytti myös tulevaisuuden visioita. Seuraavan kesän tapahtuman teemana olisi suomalainen ja kansainvälinen parantava ja puhdistava sauna. Se toteutuisi nykyisten periaatteiden mukaan ja myös uudessa virrassa uiden. Uutena syntyi ajatus leirin tekemisestä nuorille, joille haluamme antaa rituaalin, initiaation aikuisuuteen astumiseksi. Vesipisarasta on syntymässä uusi sateenkaari.